Nykytilanteessa yhä useampi organisaatio Euroopassa joutuu kysymään: kuinka riippuvaisia olemme yksittäisistä toimittajista, maista tai alustoista? Ja kuinka nopeasti pystymme reagoimaan, jos tilanne muuttuu?
Digitaalinen suvereniteetti ei synny lupauksilla
Digitaalinen suvereniteetti rakennetaan hybrid-arkkitehtuurilla, ei lupauksilla.
Euroopan digitaalinen suvereniteetti ei synny yhdestä pilvestä. Se syntyy kyvystä vaihtaa pilveä.
Keskustelu suvereniteetista kääntyy usein siihen, missä data fyysisesti sijaitsee tai minkä maan palvelimilla järjestelmiä ajetaan. Sijainti on tärkeä kysymys, mutta se ei yksin ratkaise riippuvuuksia.
Todellinen kysymys kuuluu: kuinka helposti ja nopeasti palvelut voidaan siirtää toiseen ympäristöön, toiseen pilveen tai toiseen toimittajaan?
Riippumattomuus ei ole omavaraisuutta
Digitaalinen riippumattomuus ei tarkoita omavaraisuutta tai sitä, että kaikki pitäisi rakentaa itse. Se tarkoittaa toimintavapautta: mahdollisuutta valita, siirtyä ja reagoida.
Harva organisaatio pyrkii – tai edes haluaa – rakentaa kaikkea omin voimin, eikä niiden pidäkään. Globaalit pilvipalvelut tarjoavat mittakaavaa, suorituskykyä ja innovaatioita, joita on järkevää hyödyntää.
Riski ei synny pilvestä itsestään. Riski syntyy silloin, kun vaihtoehtoja ei ole.
Suvereniteetti mitataan kriisitilanteessa
Todellinen suvereniteetti on varmuutta siitä, että vaihtoehto on aina olemassa myös kriisitilanteessa ja silloin, kun aikaa ei ole.
Paperilla oleva varasuunnitelma ei auta, jos siirtyminen toiseen ympäristöön kestää kuukausia, vaatii laajoja projekteja tai edellyttää poikkeusjärjestelyjä.
Suvereniteetti ei ole strategiadokumentti. Se on käytännön kyky toimia nopeasti, kun olosuhteet muuttuvat.
Pilvi ei ole riski
Pilvi itsessään ei ole riski. Lukkiutuminen on.
Vendor lock-in, arkkitehtuurinen jäykkyys ja manuaaliset siirtoprosessit tekevät organisaatiosta haavoittuvan tilanteissa, joissa joustavuus olisi kriittistä.
Siksi hybrid- ja multi-cloud-arkkitehtuurit eivät ole vain tekninen trendi tai kustannusoptimointia. Ne ovat tapa rakentaa resilienttiä, siirrettävää ja geopoliittisesti kestävää digitaalista infrastruktuuria.
Arkkitehtuuri on pitkän aikavälin päätös
Maailmanpoliittinen tilanne tekee nämä kysymykset näkyvämmiksi, mutta arkkitehtuurinen tarve on ollut olemassa jo pitkään.
Organisaatiot, jotka ovat rakentaneet järjestelmänsä siirrettäviksi, automatisoiduiksi ja toimittajariippumattomiksi, eivät reagoi kriisiin paniikilla. Ne vaihtavat.
Digitaalinen suvereniteetti ei ole yksittäinen tekninen valinta. Se on jatkuva kyky säilyttää toimintavapaus muuttuvassa maailmassa.
 |
Jani Haglund |
