<img height="1" width="1" style="display:none" src="https://www.facebook.com/tr?id=135298703709534&amp;ev=PageView&amp;noscript=1">

Väitän, että me makuutamme kortistossa turhautuneena kymmenien miljoonien edestä koulutusinvestointejamme aivan turhaan. Kuinka saadaan verorahoin koulutetut juniorit töihin?

Tarkastellaan otsikoihin noussutta IT-alan osaajapulaa hieman numeroiden valossa. Nykyisellään ohjelmistokehitysyrityksissä työskentelee noin 16 200 työntekijää. Markkinan on arvioitu kasvavan noin 10% vuodessa, joten myös tekijöitä tarvitaan suurin piirtein tämän verran lisää joka vuosi. Nykyiseen työvoimaan suhteutettuna ala tarvitsee siis 1600–1800 uutta osaajaa vuosittain.

IT-alalla on kuitenkin jo valmiiksi työvoimavaje, joka on Ohjelmisto- ja e-business ry:n mukaan noin 10 000 tekijää.

Yhteiskuntamme pyrkii vastaamaan kysyntään ja kouluttaa uusia ICT-alan tekijöitä korkeakouluissamme karkeasti 270 miljoonalla eurolla joka vuosi. Tietojenkäsittelytieteistä valmistui vuonna 2020 Tilastokeskuksen mukaan noin 2800 uraansa aloittelevaa ammattilaista.

Eihän tässä siis ole mitään hätää! Kasvava tekijöiden tarve saadaan katettua valmistuvilla ja 10 000 osaajan aukkokin paikataan noin 15 vuodessa.

Tilanne ei ole näin yksioikoinen. Samaan aikaan valmistuvilla junioreilla on haasteita löytää koulutustaan vastaavaa työtä. Jo hieman vanhentuneiden tilastojen mukaan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneista kolmannes oli vuosi valmistumisen jälkeen työttömänä.

Käsissämme on siis kohtaanto-ongelma.

Osasyy löytyy resursseista. Verovaroilla pyörivillä koulutusorganisaatioilla on lähes mahdoton tehtävä pysyä nopeasti muuttuvan alan tahdissa. Näin ollen työnantajien pitää pystyä huolehtimaan niin aloittelevien kuin kokeneidenkin tekijöidensä osaamisen kasvattamisesta. Silti koodaamaan oppii vain tekemällä, eikä mikään yritys voi kouluttaa alalle tekijöitä kannattavuutensa kustannuksella, jos näille junioreille ei ole tarjota konkreettista työtä ja kokeneemman kollegan perehdytystä oppimisen tueksi.

Toinen syy haasteeseen löytyy julkishallinnon kilpailutuskäytännöistä. Tarkoitus on toki hyvä: halutaan saada mahdollisimman laadukasta mahdollisimman edullisesti. Tavoitteena on optimoida verorahojemme käyttöä. Käytännössä tämä on kuitenkin johtanut siihen, että kilpailuttavat organisaatiot päätyvät usein etsimään erittäin kokeneita ja mahdollisimman korkeasti koulutettuja henkilöitä mahdollisimman edullisesti. Ja siten kokeneiden tekijöiden pula eskaloituu entisestään.

Palataan numeroihin. Jos siis edellä mainitun tilaston mukaisesti 30 prosenttia tietojenkäsittelytieteistä valmistuneista ei pääse alan töihin? Tällöin yhteiskuntamme tekee vuosittain noin 96 MEUR investoinnin tulevaisuuteen, joka ei tuota muuta kuin turhaumaa ja kuluja. Nimittäin valtion tulo- ja menoarvion mukaan yhden tietojenkäsittelyn ammattikorkeakoulututkinnon kustannus on noin 114 000 €.

Meneekö juniorikoodareihin panostettu raha siis hukkaan?

Ei välttämättä. Kypsät ja tulevaisuuteen tähtäävät ohjelmistoalan yritykset panostavat kasvavassa määrin junioreiden mahdollisuuteen aloittaa työt alalla. Mutta se ei riitä.

Myös julkishallinnon kannattaa kantaa vastuunsa kouluttamiensa koodareiden työllistämisessä. Uusien kilpailutuskäytäntöjen löytäminen puolestaan vaatii organisaatio- ja siilorajojen rikkomista sekä avointa keskustelua.

Onko kilpailutuslaki niin jäykkä ja mahdoton kuin äkkiä näyttäisi? Haluatko tietää mitä muita myyttejä olemme havainneet julkisten IT-hankkeiden kilpailutuksissa? Näistä keskustelemme lisää 14.7. SuomiAreenan keskustelussa Julkiset IT-hankkeet – meneekö kaikki aina pieleen?. Tutustu keskustelun teemaan ja puhujakattaukseen SuomiAreenan verkkosivuilla.