Etänä, mutta toimistolla – esittelyssä Videoavusteinen Etähakkerin Sosialisaatio Aparaatti

Toimiston uusi lellikki tunnetaan nimellä Videoavusteinen Etähakkerin Sosialisaatio Aparaatti. Jokainen käy vuorollaan ihmettelemässä hyväntuulisena uusinta tulokasta ja ottaa tämän kanssa kaverikuvan naureskellen.

Asiat vaatinevat hieman selventämistä. Sitä varten palataan ajassa taaksepäin huhtikuuhun, jolloin integraatiohakkeri traineemme Ilmari ideoi Kain kanssa potentiaalista Turpo-hanketta (Turpo = tutki & protoa). Turpojen tavoitteena on olla alfamelaisille mielekkäitä ja haastavia tutkimus- ja protoiluprojekteja, jotka jollakin tapaa kehittävät henkilön osaamista. Ilmarilla oli visio siitä, millä tavalla etätyöntekijät pääsisivät paremmin toimistoelämän arkeen kiinni, ja miten se tekisi kaikkien arjesta piirun verran sosiaalisempaa – ennen kaikkea hauskempaa. 

”Alkujaan idea oli yleinen hauskuuttaminen, mutta sitten me lähdettiin miettimään sitä, miten tämä voisi olla meille kahden toimiston ja etätyöntekijöiden välillä ihan oikeasti hyödyksi”, V.E.S.A.-projektin innovaattorina toiminut Ilmari tiivistää. 

Päätettiin tehdä etäohjattava robotti. 

Ja sitten se lähti lapasesta.

Kuningasidea

Ajatuksesta innostuttiin niin, että se päätettiin laittaa proof of concept -tyylillä pikatuotantoon. Hakkeruus-identiteetti pääsi valloilleen, kun Ilmari löysi inspiraatiota kanssahakkereiden onnistuneista kokeiluista netistä. Robotin ideaali runko löytyi nopeasti pölynimurirobotista. 

”Päädyttiin hyvin helposti pölynimurirobottiin, koska me haluttiin pohja, joka tunnetusti olisi helposti ohjelmoitavissa siten, ettei siihen tarvitsisi rakentaa omaa kikkaretta päälle, jotta se liikkuisi.”

Netistä löytynyt dokumentaatio valoi Ilmariin uskoa, että hänen visionsa olisi toteutettavissa. 

”Ajateltiin, että tehdään sellainen, jota päästään nopeasti ajamaan. Tämä olisi kuitenkin vasta ensimmäinen versio.”

Idea kypsyi varsin nopeasti ja Turpo-projekti oli tekemistä vaille valmis: tarvittiin robottipölynimuri, tripod-varsi, näyttö, webbikamera, Rasberry Pi ja muutamia muita härpäkkeitä höysteeksi, niin kokonaisuus olisi käytännössä valmis. 

Paitsi että ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Ei myöskään meidän V.E.S.A:a.

Kiikkeryyttä ja liikaa virtaa

”Me tiedettiin, että robotti-imurin akkua voidaan käyttää virtalähteenä myös näytölle ja muulle elektroniikalle.” 

Heti alkuun Ilmari kopautti robotin rungon auki ja kävi selvittämään, miten johdot olisi mahdollista vetää läpi. Kävi kuitenkin ilmi, että akun jännite oli liian kova, minkä myötä koko elektroniikka olisi kärähtänyt. Ilmari nikkaroi väliin jännitteenmuuntimen, mutta tämäkään ei tuonut ratkaisua – imurirobotin akussa oli mekanismi, joka kytki virrat pois muutaman sekunnin käytön jälkeen.

”Lopulta homma ratkesi sillä, että elektroniikalle annettiin virta omasta akusta. Olisi ollut hienoa, että kaikki virta olisi tullut yhdestä akusta, mutta toimii tämä näinkin.” 

Suurimmat oivaltamisen riemut Ilmari koki saatuaan ääni- ja videoyhteyden toimimaan moitteettomasti. Siinä oli kenties projektin jyrkin ylämäki.

”Sanoisin, että 75 prosenttia ajasta meni raudan kanssa nykertelemiseen, kun tuli hieman muuttujia siellä vastaan.” 

Ilmari ohjelmoi V.E.S.A.n kulkemaan huippunopeudeltaan päätähuimaavat 40 senttimetriä sekunnissa, mutta tämäkin meinasi olla liikaa robotti-imurille, johon oli kiinnitetty tripod-varsi näyttöineen.

”Se oli alkuun hieman kiikkerä, kun robotti lähti liikkeelle hieman nytkähtäen. Se vaati pientä hienosäätöä.” 

Kolmen ja puolen työpäivän verran se lopulta vei aikaa, mutta lopputulos on uljas ja anteeksipyytelemätön etäohjattava robotti, joka kääntää katseet. Ilmarin visio kääntyi todellisuudeksi parissa kuukaudessa, ja V.E.S.A. otti ’ensiaskeleensa’ kesäkuussa.

”Se on melkein tietyssä mielessä kuin oma lapsi, joka oppii yhtäkkiä kävelemään”, projektin isä nauraa tyytyväisenä. 

Yleishyödyllistä Turpoilua

Palkitsevinta V.E.S.A.-robotin suunnittelussa ja rakentamisessa Ilmarille oli päästä laajentamaan omaa horisonttia ja mahdollisuus uusien teknologioiden kokeilemiseen. Raudan ja softan yhdistäminen olivat uutta ja virkistävää tekemistä. 

”Usein työssä näkee lopputuloksen vain näytöllä, mutta tässä projektissa erityisen palkitsevaa oli nähdä oma työ fyysisenä objektina, joka toimii.”

”Alussa oli vain pöytä täynnä osia, eikä mitään koodia kirjoitettuna.”

Vaikka projekti lähti liikkeelle humoristisena ajatuksena, uskotaan me myös siihen, että V.E.S.A. pääsee hyötykäyttöön. Esimerkiksi Ilmarin tiimistä suurin osa työskentelee Kokkolassa, joten hän pitää täysin mahdollisena sitä, että ’uutta kollegaa’ voisi hyödyntää myös tiimityöskentelyssä.

”Käytännössä kollega Kokkolasta voisi tulla minun luokseni sparrailemaan projektiin liittyviä ideoita. Ihannetilanteessa V.E.S.A. pääsisi juuri tällaiseen käyttöön”, Ilmari pohtii.

Hän myös näkee, että Virtuaaliavusteinen Etähakkerin Sosialisaatio Aparaatti pitää ajaa sisään ja ottaa osaksi talon tapaan toimia.

”Nyt vain tarvitsee ajaa V.E.S.A. sisään meidän kulttuuriin.”

Vain hetki Ilmarin toiveikkaan tokaisun jälkeen kollega Rovaniemeltä ottaa V.E.S.A:n etäkäyttöön ja lähtee kruisailemaan Helsingin toimistolla. 

V.E.S.A. on tullut jäädäkseen.

Info: 

Näistä osasista meidän V.E.S.A. koostuu ja näin paljon sille lopulta tuli hintaa:

Lisäksi postituskulut ja netistä tilattujen osien tullimaksuja. 

Hyvä tietää: suuri osa osista löytyikin meillä jo entuudestaan, mistä johtuen päätimme laittaa niitä V.E.S.A:n kohdalla uusiokäyttöön. Entuudestaan toimistolta löytyi muun muassa tripod, piuhoja, kamera, mikrofoni ja kaiutin. 

Hyvä tietää myös, että: iRobot Create 2:n tilaaminen Suomeen vaatii hieman selvittämistyötä ja sisukkuutta, sillä suora toimitus ei ole valmistajan puolelta mahdollinen. Saimme robotin kuitenkin onnellisesti perille käyttämällä forwardointipalvelua. 

V.E.S.A:n tekniset tiedot: 

Korkeus: 87 cm
Paino: 6-7 kg
Kiihtyvyys 0-40cm/s: 0,8 s
Akunkesto: ~10 h 

Katso myös Ilmarin esittelyvideo V.E.S.A:sta tästä!